kotimajoituksessa Mekong-joen suistoalueella

20. - 22. 12. Binh Hoa Phuoc

Ostimme Saigonista käsin yön kotimajoituksesta Vinh Longin kaupungissa. Perille päästyämme emme olleet aivan Vinh Longissa vaan pienessä kylässä jonka nimi selvisi meille vasta paljon myöhemmin majoituksen omistajan antamasta käyntikortista. Ja kotimajoituskin oli perinteinen bungalow-rykelmä perheen puutarhassa, perhe siis kuitenkin asui itse samassa pihapiirissä ja kylä oli todella pieni.

Meillä oli tarkoituksena käydä katsomassa Vinh Longin jokisaaristoa ja kelluvia markkinoita, jonka jälkeen aioimme siirtyä Can Thoon jossa on varmasti koko suiston kuuluisimmat kelluvat markkinat. Suunnitelmat kuitenkin menivät uusiksi kun tajusimme unohtaneemme passimme Saigoniin. Saimme kotimajoituksen omistajan avulla sovittua passien lähetyksestä meille, mutta odotellessa jouduimme olemaan ylimääräisen yön täällä. Passien lähetyskään ei onnistunut täydellisesti: saimme ensin joidenkin belgialaisten passit, mutta toisella yrittämällä tuli oikeat. Can Tho jäi siis meiltä väliin, koska olimme jo varanneet majoituksen jouluksi Phu Quocin saarelta. Kävimme kuitenkin veneilemässä Vinh Longin ympäristössä ja näimme siellä kelluvat markkinat joilla myytiin hedelmiä isoista veneistä, yksi vene myi aina vain yhdenlaista hedelmää. Tunnelma näillä markkinoilla ei ehkä vastannut Can Thon markkinoita, mutta jokisaariston kapeat kanavat olivat näkemisen arvoiset.

jokisuistoa

kotimajoituksessa tarjoiltiin hyvää ja näyttävää ruokaa

hautausmaa takapihalla

me aina ystävystytään näiden kirppukasojen kanssa

Ho Chi Minh City

19. 12.

Meidän vierailu Vietnamin pääkaupungissa jäi joulunpyhien aiheuttaman aikataulukiireen vuoksi hyvin lyhyeksi. Vietimme päivän lähinnä reppureissaajien suosimalla alueella Bui Vien -kadun ympäristössä, poiketen ainoastaan kameraostoksille Dong Khoi -kadulle. Nähtävyyksistä ainoana näimme Notre Damen katedraalin. Jäipähän seuraavalle kerralle paljon nähtävää, päällimäisenä mielessä ainakin War Remnants museo.

Bui Vien

Notre Dame

pukki aika heikossa hapessa, mutta onhan tässä vielä vajaa viikko aikaa selvitä

uuden kameran ostoon tarvittiin aikamoinen tukku satatonnisia

Mui Ne

16. - 18. 12.

Kuten Nha Trang, myös Mui Ne on venäläisten suosima matkakohde, mutta paljon parempi sellainen.
Ilma täällä oli todella kuuma ja rannalle piti päästä suoraan hostellin löydyttyä. Mui Nen ranta on pitkä ja kapea, sekä täynnä kitesurffaajia. Kitesurfing, suomeksi leijalautailu, on Mui Nen suurin aktiviteettivetonaula. Ilmeisesti alan huiput ympäri maailmaa käyvät täällä surffaamassa. Tuulinen ranta onkin siihen tarkoitukseen omiaan; aamupäivästä uiminenkin onnistui ihan mukavasti, mutta iltapäivällä tuulen voimistuessa sai keskittyä auringonottoon ja lautailijoiden väistelyyn. Meillä ei valitettavasti ollut aikaa opetella tätä hienoa lajia, koska tavoitteenamme oli ehtiä jouluksi aivan Etelä-Vietnamiin. Rannalla makoiluun sen sijaan oli aikaa ja aika nätisti sitä tulikin käristettyä itseään.
Mui Nessa kuuluu ehdottomasti syödä mereneläviä. Tienvarren kala-altaista saa itse valita mieleisensä kaloista käärmeisiin ja ruoka on sekä tuoretta että todella hyvää!
Viimeisenä päivänä kävimme tutustumassa Mui Nen ympäristöön. Retkeen kuului käynti kaksilla eri hiekkadyyneillä (toisilla pääsi ajamaan mönkijällä ja toisilla laskemaan liukuria), kalastajakylässä  vierailu ja kävely purossa joka oli nimetty Fairy Streamiksi. Mönkijällä ajo hiekkadyyneillä oli kyllä hauskaa ja siellä olisi saanut kulumaan montakin tuntia tajuamatta ajan kulua. Liukurilasku hiekassa taas ei vetänyt vertojaan siihen mitä Suomessa talvella harrastetaan. Keijupurossa kävely oli mukavan raikastava kokemus kaiken hiekkapölyn jälkeen.

kitesurffaajat kapealla rannalla

tandempyöräilyäkin tuli kokeiltua

White Sand Dunes auringonnousun aikaan

kalastajakylässä

Fairy Stream

punavalkoista maaperää

puron päästä löytyi pieni vesiputous

Nha Trang

14. - 16. 12.

Tultiinko me takaisin Venäjälle? Kyrillisiä aakkosia saa muistella lueskellessa ruokalistoja ja kylttejä Nha Trangissa. Ehkä eniten kuitenkin ärsyttää kun sekä paikalliset että turistit puhuvat meille venäjää. (Tähän väliin täytyy mainita, että venäläiset Venäjällä ovat maailman ihanimpia ihmisiä, mutta venäläiset missä tahansa muualla eivät niinkään.)

Nha Trangin rannalla oli yllättävän paljon tilaa näin turistipaikaksi ja täällä päästiin siis ensimmäistä kertaa uimaankin. Ilta kului rattoisasti paikallisen Bia Saigon -olutmerkin järjestämillä festivaaleilla jonne oli vapaa pääsy ja tarjolla tietysti ilmaista olutta. Ohjelma, esimerkiksi olutmerkin oma laulu play-backinä, ei ollut kovinkaan laadukasta, mutta siis ilmaista olutta.

Hoi An

12. - 13. 12.

Open-tour-bussi Huésta Hoi Aniin lähti puolitoista tuntia myöhässä ja oli ylibuukattu, niin että muutamat saivat istua muovituoleilla bussin käytävällä.

Hoi An on hyvin pieni turistien ja räätäleiden täyttämä kaupunki. Kaupustelijat ovat täällä astetta röyhkeämpiä ja tulevat myös esimerkiksi ravintolaan sisälle. Täällä pääsimme ensimmäistä kertaa reissun aikana meren rantaan, mutta tuuli ja merivirtaukset estivät vielä uimisen. Rantaan oli keskustasta mukava kuuden kilometrin pyörämatka. Takaisin päin tullessa uhmasimme vesisadetta ja käännyimme sivuteille kiertelemään paikallisten asuinalueelle ja vesipalmuviljelmille.

joenvartta Hoi Anin keskustassa

apinasilta

palmujen katveessa näkyi monenlaista venettä

pirtelöä

Hué

11. - 12. 12.

Tämä kaupunki jäi meillä vain yhden päivän kokemukseksi, mutta erittäin hyväksi sellaiseksi. Ilmankin suhteen meillä sattui hyvä tuuri. Aurinko paistoi täysillä, vaikka yleensä keli on täällä kuulemma sumuista ja sateista.
Nähtävyydet jäivät meiltä vähälle, mutta eipä kaupunki suuren suuri olekaan. Tästä syystä Hué onkin hyvä kaupunki pyörällä nähtäväksi. Jokiristeilyillä voi käydä katselemassa entisten keisareiden hautoja, mutta me kävimme tutustumassa entiseen keisarilliseen linnoitukseen, joka sijaitsee vanhan kaupungin sisällä. (Huéssa sanotaan olevan kolme kaupunkia sisäkkäin.)
Hostellimme sijoittui vanhasta kaupungista katsottuna joen toiselle puolelle, uudemmalle keskusta-alueelle lähelle ravintoloita ja kadunvarsien pikkuliikkeitä. Täältä tulikin ostettua vähän kesäisempiä vaatteita ja meidän reissuvarustuksesta vielä puuttuneet silkkimakuupussit. Makuupussit ovat osoittauneet todella loistavaksi ostokseksi. Eivät hiosta, mutta tarkenee hyvin tuulettimenkin alla.

linnoituksen vallihauta on päässyt rehevöitymään. myös vanhaa kaupunkia ympäröi muuri ja vallihauta.

yksi linnoituksen muurin porteista

linnoituksen sisäpihalla vartioi lohikäärme

itse linnoituksesta ei ole jäljellä muuta kuin raunioita

pääportin edustalla liehuu Vietnamin lippu

risteilemässä

9. - 10. 12. Halong Bay

Turistiristeily Halongin lahdella alkoi neljän tunnin bussimatkalla Hanoista Halong Cityn satamakaupunkiin. Tämän lyhyen siirtymisen jälkeen pääsimmekin suoraan veneeseen ja matkaamaan kohti Halong Bayta.
Maisemat olivat upeita; pientä saarta ja kukkulaa riitti silmänkantamattomiin. Ei ihme että täällä on kuvattu monia elokuvia, esimerkiksi James Bondia. Vaikka sää oli todella pilvinen, ei se muuttanut fiilistä huonommaksi.
Risteilyyn kuului myös aktiviteetteja. Pääsimme käymään luolassa, joka oli todella hieno kaikkine valoineen ja kivimuodostelmineen, sekä kokeilemaan kajakointia. Kajakointiin oli aika vähän aikaa ja veneliikenne lahdella on vilkasta, joten kovin kauaksi ei voinut meloa.
Auringonlaskun aikaan aloimme olla lähellä Cat Ban saarta, jossa meidän oli määrä yöpyä. Veneestä käsin auringonlasku oli todella upea. Saarelle päästyä piti odotella bussia ja aika menikin nopeasti seuratessa paikallisten koiran grillausta. Meitä tapahtuma ei kauhistuttanut niin paljoa kuin herkempiä, tiesimme kuitenkin että koiraa on tapana täällä päin maailmaa syödä. Ei kuitenkaan tehnyt mieli pyytää maistiaisia.
Saaren kylään emme hirveästi päässeet tutustumaan, koska saavuimme pimeän aikaan ja lähdimme seuraavana aamuna aikaisin. Kävimme kuitenkin illalla kävelemässä satamassa ja oikein viihtyisältä paikka vaikutti.
Toisen päivän ohjelma olikin vain bussi-vene-bussi-yhdistelmä takaisin Hanoihin odottelemaan ensimmäistä open-tour-bussimatkaa.

lohikäärme

näkymä hotellin ikkunasta aamulla

Hanoi

5. - 8. 12.

Rajan ylitys Kiinan puolelta Vietnamiin alkoi juhlallisesti Kiinan kansallislaulun siivittämänä ja oli reissun tähän mennessä helpoin ylitys. Kansallislaulun pauhattua saimme leimat passiin Kiinan puolella, kävelimme sillan yli vastaanottamaan Vietnamin leimat ja sillä selvä. Rinkkoja ei edes läpivalaistu missään vaiheessa, eikä kyselty mitään.

Hanoihin saavuttiin illalla, mikä ei ikinä ole mukavaa. Bussipysäkki sijaitsi tuntemattoman kadun varressa ja ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin ottaa taksi vanhaan kaupunkiin. Hostelli löytyi kyllä onneksi helposti.
Hanoissa vietettiin aikaa vanhassa kaupungissa kävellen ja tehtiinpä pari hyvin turisti-päätöstä. Ensinnäkin ostimme turistiristeilyliput Halong Bayhin, josta myöhemmin lisää. Toiseksi ostimme open-tour-bussiliput. Vaikka aikaisemmasta kokemuksesta tiesimme että turistibussi on aina se huonoin vaihtoehto, jostain syystä kuitenkin ostimme nämä liput. Open-tour-bussiliput toimivat siten, että etukäteen valitaan kaupungit missä haluaa pysähtyä ja matkustusaika on avoin. Seuraavalle etapille täytyy varata istumapaikka päivää ennen lähtöä. Bussi käy hakemassa hostellilta ja pysähtyy seuraavassa paikassa hostellialueelle, eikä kaupungin laitamille kuten normaalit bussit. Ideana erittäin hyvä, käytännön toteutus vain mättää. Seuraavan etapin varaus ei ikinä onnistunut hostellista käsin, vaan täytyi itse käydä näyttämässä lippuja matkatoimistolla, eikä bussi myöskään hakenut hostellilta. Kerran meitä juoksutettiin neljään eri osoitteeseen paikkoja varatessa. Bussit olivat myös erittäin huonossa kunnossa. Meidän kokemuksella emme voi suositella open-tour-bussilippujen ostoa kenellekään. 

bussimatkan taukopaikan keittiö, jossa käytiin osoittamassa mistä kupista halutaan ruokaa

näkymä hostellin parvekkeelta

St Joseph katedraali

Thap Rua - kilpikonnatorni

näätäkahvia, sivettikissojen vietnamilainen vastine