Siem Reap

20. - 24. 1.

Kambodzan kiertueemme päättyi Siem Reapiin ja Angorin kuuluisiin kivikasoihin.
Itse Siem Reapin pikkukaupungissa ei ole mitään nähtävää. Turistit tulevat tänne vain Angorin hylättyjen temppeleiden takia. Kaupungin keskusta onkin vain Pub Street ja sitä ympäröivät kadut majataloineen ja ravintoloineen, sekä yllättävän monet iltamarkkinat. Ihmiset siis pyörivät päivät raunioilla ja tulevat illaksi kaupunkiin syömään, juomaan ja ehkä nukkumaankin.

Pub Street : Kambodzan Khao San Road

kalahierontaa käytiin kokeilemassa : ei sattunut mutta kutitti kyllä alkuun

Angorin temppelit

Angorin temppeleille (joista siis vain yksi on kuuluisa Angor Wat) myydään yhden, kolmen ja seitsemän päivän lippuja. Me ostettiin yhden päivän lippu, jolla pääsi myös edellisenä iltana katsomaan auringonlaskua Phnom Bakhengin temppelille. Ari joutui tekemään iltareissun itsekseen Lauran parannellessa ikävää ruokamyrkytystä, mutta onneksi temppelillä ei tarvinnut olla ihan yksinään.

Meistä olisi ollut mukava kiertää temppeleitä polkupyörillä, mutta ruokamyrkytyksen takia vuokrasimme tuk-tukin meitä kuskaamaan. Päivä alkoi auringonnousulla pääkallopaikalta Angor Watilta. Seuraavana vuorossa oli Bayon joka osoittautuikin meille kaikista mieluisimmaksi temppeliksi. Bayonin tornit on koristeltu hienoilla kasvoilla ja temppelin sokkeloihin oli helppo eksyttää muut paikalla olijat. Muutaman pienemmän temppelin jälkeen pysähdyimme Ta Prohmilla. Temppelin raunioista kasvavat puut olivat kieltämättä vaikuttavia, mutta tässä vaiheessa olimme jo saaneet tarpeeksemme kivikasoista ja suuntasimmekin seuraavaksi hostellille päiväunille. 

auringonlasku Phnom Bakhengilla

auringonnousu Angor Watilla

Angor Wat

Angor Wat

temppelit on koristeltu uskomattoman yksityiskohtaisilla ja runsailla reliefeillä

Bayon

Bayonin sokkeloita

Bayon

Ta Prohm

kivikasoja

Angor Wat

Phnom Penh

15. - 19. 1.

Rennon saarielämän jälkeen oli aika lähteä katsomaan maan pääkaupunkia ja kauhistelemaan punakhmerien hirmutekoja Killing Fieldseille ja Tuol Sleng -museoon. Vaikka punakhmerien viimeiset vallan rippeet kukistettiin vasta 1990-luvulla, ovat maan ihmiset todella iloisia ja ystävällisiä. Yksi asia mistä erityisesti huomaa sodan jäljet on vanhat ihmiset, he nimittäin puuttuvat melkein kokonaan katukuvasta. Eikä tuo ole ihmekään; Pol Pot tapatti joidenkin arvioiden mukaan viidesosan omasta kansastaan ja tapahtunutta pidetään yhtenä vuosisadan pahimmista inhimillisistä katastrofeista.
Phnom Penh on kuitenkin elävä kaupunki, jossa tekemistä ja nähtävää riittää esim. ilta-markkinoita, toreja ja jokiristeilyitä. Bongattin myös täällä yksi Suomi-guesthouse sekä yksi hyvinsyöneen näköinen city-apina joka oli jonkun lemmikkinä, mutta ilman ketjuja (tuskin olisi kauas jaksanut juostakkaan).

Central Marketin hedelmäkojut

parturi ei tarvitse aina liikehuoneistoa

jos paikan nimessä on "Chuck Norris" niin pakkohan siellä on käydä syömässä

Kuninkaallinen palatsi iltavalaistuksessa

Killing Fields & Tuol Sleng eli S-21

Varasimme tuk-tukin päiväksi ja kävimme Tuol Slengin kansanmurhamuseossa, joka on entinen koulu jonka punakhmerit muuttivat S-21 -vankileiriksi ja nyt paikka toimii museona, sekä Killing Fieldseillä, jonne vangit S-21:stä tuotiin teloitettavaksi.

Killing Fieldseille on pystytetty muistomerkiksi korkea stupa, jonne tähän mennessä löytyneet luut on talletettu. Kambodzalaiset uskovat että kuolleet eivät saa rauhaa ennen kuin ruumis pääsee siunattuun lepopaikkaan. Killing Fields on nimestään huolimatta puisto (entinen hedelmätarha), jossa 1970-luvun raakuuksista on nykyään nähtävillä matalia hautakuoppia, muutama punakhmerien "työvälineenä" toiminut puu sekä jalkojen alla narskuvat luunpalat. Täällä sisäänpääsymaksuun kuului informatiivinen ja hyvin tehty, itsenäisesti kuulokkeiden kanssa tehtävä, äänikierros.

Tuol Slengissä olisimme ehkä tarvinneet oppaan valaisemaan tapahtumia, mutta itsenäisestikin kierrettynä kuvat vangeista ja kidutusvälineistä sekä luokkahuoneisiin hätäisesti rakennetut sellit ja "kuulustelu"huoneet olivat mieleenpainuvia.

Molemmat paikat olivat todella vaikuttavia ja on aivan käsittämätöntä minkälaisiin julmuuksiin ihminen pystyy. Näissä paikoissa vierailu on todella suositeltavaa, mutta mitään juhlatunnelmaa on turha hakea illaksi tämän jälkeen. 

stupa hautakuoppien taustalla

näitä pääkalloja oli stupassa paljon

luiden palasia kerätään edelleen Killing Fieldsien alueelta

kuulusteluhuone

luokkahuoneisiin rakennettuja sellejä

Koh Rong

10. - 14. 1.

Yksi syy miksi valitsimme Koh Rongin oli pari vuotta sitten lukemamme kirja Rock'n'roll Suicide Bar. Kirja kertoo kahdesta suomalaisesta, jotka halusivat perustaa bungalow-kylän ja baarin rauhalliseen paikkaan. Halusimme nähdä kirjassa perustetun Broken Heart Guesthousen ja mitä kirjan nimeä kantavasta baarista oli jäljellä. BHGH:n bungiin ei kuitenkaan päädytty pienten epäselvyyksien jälkeen, joten yövyimme saaren päärannalla lauttalaitureiden vieressä ja kävimme päiväseltään kävelemässä saaren muilla rannoilla.
Koh Rong on todellinen paratiisisaari. Hiekka on valkoista ja niin hienoa että se natisee jalkojen alla kuin lumihangessa kävelisi. Vesi taas kirkkaan turkoosia ja läpinäkyvää. Saarella on tällä hetkellä vielä vähän turismia, mutta pääranta on jo melko täyteen rakennettu ja tulijoita tänne riittää. BHGH:n 7 kilometriä pitkä ranta on vielä autio, samoin kuin päärannan lähistöllä sijaitseva Long Set -ranta jolla on myöskin vasta yksi resortti. Saarelle ollaan kuitenkin jo kaavailemassa lentokenttää ja luksusresorttia. Teitä rantojen välille on jo alettu rakentaa, mutta me saimme vielä kulkea jalkaisin viidakkopolkuja pitkin. Vaellus BHGH:lle keski noin tunnin verran ja oli paikoitellen vaikeakulkuista ja jyrkkää kiipeilyä. Me kävimmekin useimpina päivinä Long Set Beachillä, jonne matka vesiesteineen kesti 30-45 minuuttia (riippuen siitä mihin kohtaa rantaa halusi jäädä). Tämä ranta oli yleensä täysin autio vaikka matka ei ollut sen pidempi.

päärannalla ravintolapöydät olivat nousuveden armoilla

kaatopaikka päätien varrella

tämmöisillä viidakkopoluilla seikkaillaan aina saarilla kun äiti miettii miksi meistä ei ole kuulunut viikkoon mitään

BHGH:n ranta - 7km Beach

makkaraperunat à la BHGH

vesieste viereiselle rannalle

Long Set Beach

Sihanoukville

7. - 9. 1.

Sihanoukville on Kambodzan suosituimpia turistikohteita. Yllättävän paljon kohdattiin myös suomalaisia ja olipa täällä jo yksi Suomi-hotelli ja -ravintolakin. Kaupungissa ei ole juuri mitään nähtävää, vain lukuisat rannat ja baarit. Me suuntasimme tänne lähistöllä sijaitsevien saarten takia. Kävimme katsastamassa Otres-rannan, koska olimme kuulleet sen olevan muita rantoja hiljaisempi ja siellä saattaisi viihtyäkin muutaman päivän. Rannalle päästyämme huomasimme kuitenkin senkin olevan aivan täynnä, joten jäimme sitten pariksi yöksi ihan vain "keskustaan" Serendipity-rannan läheisyyteen. Otresilla käydessämme törmäsimme sattumalta tuttuihin suomalaisiin ja tuli sitten tutustuttua myös Sihanoukvillen yöelämään.

hotellin rakennustyöt jääneet hieman kesken

Otres Beach

majoitusta Otresilla

Road to Serendipity - Sihanoukvillen travellerikeskusta

Sihanoukvillen satamasta lähtiessä

Kampot

4. - 6. 1.

Noin 25 kilometrin matkan Kepistä Kampotiin kuljimme poikkeuksellisesti tuk-tukilla, joka nappasi meidät kyytiin Kepin satamasta ja vei Kampotissa hostellin portaille asti. Parin tunnin matkassa oli kyllä reilusti luonnetta: tiet olivat tietysti huonossa kunnossa, bensa loppui ja mopo hajosi muutamaankin otteeseen.

Kampot on pieni joenrantakaupunki. Täällä on runsaasti eritasoista majoitusta ja turisteille suunnattuja ravintoloita, kahviloita ja matkamuistomyymälöitä. Silti tunnelma on erittäin rento ja meidän mielestä paljon mukavampi kuin esimerkiksi Vietnamin pienissä turistikaupungeissa. Kampotin katukuva on hauska sinne tänne ripoteltujen liikenneympyröiden ansiosta, tai lähinnä ympyröitä koristavien patsaiden ansiosta. Meidän lemppareita olivat 2000-lokki ja jätti-durian. Myöskin katujen ja rakennusten kunto vaihtelee huomattavasti joka askeleella, nurkan takana saattaa yhtä hyvin olla puisto tai kaatopaikka.

Me vuokrattiin täälläkin polkupyörät ja käytiin ajelemassa joenvartta yläjuoksulle. Suunnistettiin kohti hostellin omistajan mainostamaa vesiputousta, mutta löydettiinkin koski jossa oli bussilasteittain paikallisia turisteja uimassa.

bensa-asema jossain Kepin ja Kampotin välillä

ei-niin-sivukujia Kampotissa

2000-lokki-liikenneympyrä

pyöräretken varrella

posti vai poliisilaitos vai molemmat?

paikalliset uimassa koskessa

intialaisen ravintolan seinämaalauksia

Koh Tonsay

29. 12. 2012 - 3. 1. 2013

Me juhlittiin uuden vuoden vaihtumista Koh Tonsayn (jänissaari suomeksi) paratiisimaisemissa. Saari on pieni ja aktiviteetit vähissä (esimerkiksi ei nettiä häiritsemässä). Saarella on muutama ranta, mutta vain yhdellä on majoitusta. Kävimme kävelemässä myös muilla rannoilla, mutta ne eivät mielestämme olleet viidakkovaelluksen arvoisia. Näimme kävellessä yhden vihreän käärmeen joka onneksi pelästyi ryminäämme.
Uuden vuoden juhlinta saarella oli ihanan rauhallista vaikka ranta täyttyikin paikallisista. Kaikki tuntuivat menevän nukkumaan telttoihinsa ja hieromapöydille tehdyille sängyille jo heti keskiyön jälkeen. Rakettejakaan ei ammuttu muutamaa roomalaista kynttilää lukuunottamatta.
Koh Tonsaylla viettämämme aika oli mukavan rentoa saarielämää vuorotellen riippumatossa ja rannalla. Saarelta pois lähtiessä näimme vielä parven delfiinejäkin.

tämmöisellä veneellä matkattiin saarelle

Koh Tonsayn hienoin ranta olikin melko täyteen rakennettu - mutta silti rauhallinen

kolmas oikealta oli meidän bunga

ja siellä meillä oli kaverina muun muassa gekko

viidakkopolulta

auringonlasku uudenvuodenaattona

auringonlasku uudenvuodenaattona