tämänhetkisiä kuulumisia

Koska blogin päivitys tuntuu taas junnaavan pahasti, voisimme tähän väliin kertoa että olemme palanneet Suomeen kymmenen päivää sitten. Paljon muuta ei olla vielä ehditty kuin juhlia juhannusta ja ihmetellä Suomen kesän viileyttä ja valoisuutta. Sekä tietysti tavata tärkeimmät perheenjäsenet ja ystävät. Onneksi meillä molemmilla on pehmeä lasku arkeen ja saamme rauhassa lomailla vielä elokuulle asti. Jos vaikka yrittäisi keskittyä tähän päivittelemiseenkin. Vielä olisi tiedossa tarinoita ja varsinkin kuvia Malesiasta, Singaporesta, Indonesian Sumatralta, Filippiineiltä ja Japanista.

Yangon

19. - 22. 3.

Yangon (aikaisemmin Rangoon) on Myanmarin isoin kaupunki ja myös entinen pääkaupunki. Se on useimpien reissaajien aloitus- ja lopetuskohde Myanmarin kierroksella, eikä siellä yleensä haahuilla kovin pitkään. Me kierreltiin keskustan katuja muutama päivä ihmetellen paikallista menoa. Esimerkiksi katukauppiaiden myyntikasoja, puhelinpöytiä (kadunvarteen pystytetty pöytä jolla pari lankapuhelinta ja takana joku rahastamassa), sekä iltaelämän puutetta. Eräänä iltapäivänä kävelimme Shwedagon Pagodalle joka on maan kuuluisin ja ehkäpä myös vaikuttavin temppeli. Matkalla näimme myös Maha Wizaya Pagodan.
Yangon oli meidän kaksiviikkoisen Myanmarin vierailumme viimeinen kohde ja täältä lensimme Malesiaan Kuala Lumpuriin.

Yangonin pääkatu illalla yhdeltätoista

paikallinen katukauppias

Maha Wizaya Pagoda

Shwedagon Pagoda

Shwedagon Pagoda

Shwedagon Pagoda

Inle-järvi

16. - 18. 3.  Nyaungshwe

Vaelluksemme päättyi Inle-järven kosteikkoiselle länsirannalle, josta saimme venekyydin järven pohjoisosaan Nyaungshwen kylään. Veneillessä näimme kapeiden kanavien varrelle rakennetut kelluvat puutarhat ja järven selällä kuuluisat kalastajat pyydyksineen ja ainutlaatuisine soututapoineen (kts. kuva). Pysähdyimme matkalla Nga Phe Kyaung luostarissa moikkaamassa kissoja jotka ovat aiemmin harrastaneet temppuilua, mutta tyytyvät nykyisin nauttimaan vierailijoiden silityksistä ja ruokalahjoituksista.

Nyaungshwen viihtyisä pikkukylä on Inle-järven turistikeskus. Nähtävyytenä täällä on tietysti itse järvi ja suosituin tapa vierailla järvellä on lähteä mahdollisimman aikaisin aamulla venekierrokselle jolla voi nähdä kalastajat, kelluvat puutarhat, luostarit ja myymälät korusepistä kankaankutojiin. Tähän väliin täytyy mainita että Inle-järvellä vieraillessa ei kannata ottaa kuvia pitkäkaulaisista Padaung-heimon naisista, jotka on nykyään usein pakotettu pitämään kaulaa venyttäviä renkaitaan ja tuotu väkisin kotikylistään turistikohteisiin poseeraamaan valokuviin. Järven rantoja voi kierrellä myös polkupyörällä, mutta itse järvelle asti on hankala päästä pyöräillen maaston kosteuden vuoksi. Me oltiin päästy veneilemään järvelle vaelluksen lopuksi, joten päätettiin vain pyöräillä Nyaungshwen ympäristössä ja käydä maistelemassa paikallisia viinejä Red Mountain Estaten viinitilalla.

kanavilla liikutaan pikkuveneillä

Inle-järven kalastajat soutavat veneitään taitavasti yhdellä jalalla

kalastuspuuhissa

Nga Phe Kyaung kissaluostarissa

kulkue Nyaungshwen keskustassa

pyöräretken varrella

Red Mountain Estate -viinitila

taas traktoriauto

kolmen päivän vaellus

14. - 16. 3.  Kalaw - Inle-järvi

Kalawin ja Inle-järven välisistä vaelluksista kuulee vaikka minkälaisia kauhutarinoita ylisuurista ryhmistä täpötäysiin luostarimajoituksiin ja yksitoikkoisiin maisemiin. Me taidettiin osata valita ensinnäkin hyvä aika turistikauden ulkopuolella ja toiseksikin hyvä vaellusopas, koska saimme kävellä kolmestaan oppaan kanssa. Ainoastaan viimeisenä päivänä näimme pari muuta ryhmää (joissa molemmissa oli enemmän ihmisiä) ja molempina öinä saimme yöpyä keskenämme. Ensimmäinen yö oltiin luostarissa ja toinen yö paikallisessa kodissa, ilmeisesti yöpymiset tehdään yleensä toisin päin. Maisemat eivät olleet maailman upeimmat, mutta ei meitä myöskään pitkästyttänyt missään vaiheessa.

Päivittäin kävelimme viidestä kahdeksaan tuntia, tietysti taukoja pidettiin runsaasti ja pidempi levähdys aina parin tunnin välein. Nousut olivat paikoitellen aika rankkoja, mutta näkymät ylhäältä hienoja. Kävely tapahtui välillä peltojen keskellä ja välillä kuivilla hiekkapoluilla. Matkalla näimme lukuisia eri kyliä ja heimoja, jotka kaikki pukeutuivat eri tavoin ja puhuivat omaa kieltään. Oppaammekaan ei aina ymmärtänyt kaikkia. Peltojen keskellä olo oli todellakin kuin vuosisatojen takaa, katsellessa paikallisten härkävaunuja ja puisia työvälineitä.

Vaikka reissu olikin rankka, oli se meistä ehdottomasti kokemuksen arvoinen! Parasta antia olivat matkalla kohdatut paikalliset lapsista vanhuksiin. Näimme sekä paikallista pukeutumista että improvisoituja lauluesityksiä.

kylä matkan varrella

vesipiste

mopolla pääsee myös junaraiteilla

markkinameininkiä juna-asemalla

valkosipulipeltoja

kylänraitilla

ensimmäisen illan auringonlasku

jyrkkää peltorinnettä

riisipeltojen keskellä

viimeisen päivän maastoa

Kalaw

11. - 13. 3. 

Tarkoitus oli olla pienessä Kalawin kylässä vain yksi yö ja lähteä heti vaellukselle kohti Inle-järveä, mutta Lauran sairastuttua mahatautiin jouduimme lepäilemään muutaman päivän. 

Kalaw on yleensä turisteille vain läpikulkupaikka ja kaikki aktiviteetti keskittyykin vaelluksiin. Tämä on hyvä paikka aloitteleville trekkaajille, sillä maasto on aika helppoa ja vaikka korkeuseroja löytyykin, kävely tapahtuu yleensä hiekkateillä tai hyväkuntoisilla poluilla. Peruskunto on kuitenkin täälläkin tärkeä.

Viimeisenä päivänä ennen pitkälle vaellukselle lähtöä kävimme testaamassa vointia puolen päivän kävelyllä Kalawin lähiympäristössä. Seurasimme itseksemme opaskirjan ehdottamaa reittiä ja poikkesimme Shwe Oo Min Payan pagodarykelmällä jonka yhteydessä oli pieni luolasto täynnä buddha patsaita.

Myanmarissa saa olla tarkkana kaduilla kävellessä

kylän laitamilla tuli vastaan hyvin suomalaisen tuoksuista metsikköä

kengät pois jalasta pagodoille mennessä

Shwe Oo Min Paya

Shwe Oo Min Paya