pitkä viikonloppu Kunmingissa

28. 11. - 4. 12. Kunming

Meidän visiitti Kiinan reppureissaaja-maakunnassa Yunnanissa jäi nyt pelkästään pääkaupunkiin Kunmingiin. Täällä ilmat olivat todella hyvät (reissun ensimmäiset teepaitakelit ja aurinkokin paistoi kirkkaalta taivaalta), mutta korkeammilla alueilla lämpötilat alkoivat jo laskea. Meidän viisumista alkoi aika loppumaan ja päätimme että kylmyys saa riittää, joten emme uusineet Kiinan viisumia vaan haimme Kunmingissa kuukauden viisumin Vietnamiin. Suomalaiset saavat Vietnamin rajalla 15 päivän leiman passiin ihan ilman viisumiakin, mutta me haluttiin varmuuden vuoksi tuo 30 päivää. Me luultiin että Vietnamin viisumin myöntämisessä menee neljä työpäivää ja koska olimme suurlähetystössä tekemässä hakemusta keskiviikkoaamuna, oletimme että saamme passit takaisin maanantai-iltana. Tiskillä meille kuitenkin kerrottiin että samalla hinnalla passit ovat valmiit jo perjantai-iltana. Tästä tyytyväisinä suunnittelimme lähtevämme rajalle jo lauantaina. Passit saatuamme huomattiin kuitenkin että viisumi ei ollutkaan heti voimassa vaan alkoi vasta hakemuksessa kysyttynä maahan saapumispäivänä. Joten vietimme sitten aikaa Kunmingissa tiistaihin asti.

Kunming on kiinalaiseksi kaupungiksi aika pieni ja todella mukava. Täällä ei tuntunut olevan saasteitakaan niin paljoa kuin muualla. Meidän hostellin vieressä oli lammen keskelle ja reunoille tehty puisto jossa oli mukava kävellä. Lammessa oli hirveästi lokkeja joita paikalliset (joita oli myös puistossa aika paljon) ruokkivat ja tietysti valokuvasivat toisiaan tätä tekemässä. Meillä tuli käveltyä puiston läpi melkein joka päivä ja eräänä iltana satuimme sopivasti paikalle valo-, ääni- ja kuvashown aikana. Lammessa olevat suihkulähteet suihkuttivat ilmaan "verhon" johon heijastettiin sekä liikkuvaa kuvaa että musiikin tahtiin erilaisia valoja.

Kunmingissakin piti tietysti syödä paikallista erikoisuutta: across the bridge noodles. Tämä oli itse asiassa oikein hyvää nuudelikeittoa, jonka erikoisuutena on se että se "valmistetaan" itse ruokapöydässä. Pöytään tuodaan iso kulho kiehuvaa lientä ja lajitelma erilaisia ainesosia pienillä lautasilla. Ainekset kipataan nopeasti liemeen kypsymään, mutta järjestys on tarkka; ensin lihat, viiriäisenmuna, sienet ja nuudelit, sitten kasvikset, idut, pähkinät ja mausteet. Hetken sekoittelun jälkeen pääsee syömään.

Toinen hyvä erikoisuus oli ruusutee, jolla ei kyllä ollut mitään tekemistä teen kanssa, mutta ruusun terälehtiä siinä oli. Tätä olisi ollut mahdoton löytää ilman paikallisten apua.

Näitä hauskoja varoituskuvia oli paljon ympäri Kiina, milloin mistäkin aiheesta.

Bifenxian pandakeskus

26. 11.

Chengdusta kävimme päiväseltään myös Bifenxian luonnonpuistossa sijaitsevassa Panda Basessa.

Chengdun hostellit ja matkatoimistot mainostavat pandaretkiä kaupungin laitamilla sijaitsevaan Panda Breeding Centeriin ja kun kyselimme pääsisikö Bifenxiaan järjestetyllä retkellä, olivat ainakin meidän majapaikassa ymmällään. Onneksi heillä oli lainata Lonely Planetia, josta löytyi neuvoa miten päästä sinne omatoimisesti. Breeding Center tekee varmasti myös hyvää ja erittäin tarpeellistä työtä, mutta me päätimme taas olla tukematta paikkaa jossa saa suurella rahalla kuvauttaa itsensä pandavauva sylissä.

Me siis joukkoliikennöimme Panda Baseen, joka on rakennettu Bifenxian luonnonpuistoon. Matkassa kesti kaikkine bussin vaihtoineen noin neljä tuntia suuntaansa. Luonnonpuisto oli myös hienon näköinen ja täälläkin olisi ollut polkuja ja varmasti hienoja maisemia missä vaellella, mutta meillä oli nyt luonnonpuistokiintiö jo aika täynnä Leshanin ja Jiuzhaigoun jälkeen. Sitä paitsi päivä kului tehokkaasti ihan vain pandakeskuksessa kävellessä.

Keskuksessa pandoilla oli aitaukset joissa oli runsaasti tilaa ja tekemistä. Aikuiset pandat kuitenkin tuntuivat keskittyvän syömiseen, kun nuorempien piti välillä telmiäkin. Täälläkin tuntui pääsevän todella lähelle pandoja, aitaukset pääsi kiertämään polkuja pitkin lähes kokonaan ympäri. Kaiken kaikkiaan näimme noin 30 yksilöä, joista pari ihan pientä suloista palleroista pandavauvaa ikkunan läpi. Puistossa oli rauhallinen tunnelma, ehkä senkin takia että muut vierailijat olivat harvassa. Kiinalaisia turisteja varten oli useita kylttejä joissa kehoitettiin puhumaan hiljaa ja olemaan roskaamatta. Silti kohtasimme seurueen jotka tyypilliseen tapaansa huutelivat toisilleen kovaan ääneen aitausten yli.

Tämä oli yksi sellainen paikka, jota voimme todella suositella!

yhdeksän kylän luonnonpuisto

22. - 24. 11.  Jiuzhaigou

Chengdusta noin 10 tunnin bussimatkan pässä sijaitsee uskomattoman hieno Jiuzhaigoun luonnonpuisto. Puisto sijaitsee vuorten keskellä Y-muotoisessa laaksossa, jossa on yhdeksän eri tiibetiläis-kylää joista puiston nimi tulee (yhdeksän kylän laakso). Tarina kertoo, että laakson lammet ja järvet muodostuivat rakkaudessa epäonnisen jumalattaren pudottaman peilin sirpaleista.

Päivän bussimatkan jälkeen saavuimme puiston juuressa olevaan kylään ja sorruimme erään todella innokkaan hotellin sisäänheittäjän tarjoukseen, koska saimmehan oikein ilmaisen taksikyydinkin.. Hotellille päästyä totesimme huoneen olevan iso ja siisti sekä kelpaavan meille paremmin kuin hyvin. Myöhemmin illalla tajusimme mitä sieltä puuttui: ilmastointi. Tämä tuli mieleen vasta kun lämpötila laski vuoristossa yöksi miinuksen puolelle ja huoneessa oli yhtä kylmä kuin ulkona (onneksi sisällä ei sentään tuullut). Saatiin nukkua pitkät vaatteet päällä sekä kahden peiton ja viltin alla. Myöhemmin kuulimme että lämmöttömät huoneet ovat enemmänkin sääntö kuin poikkeus.

Aamulla lähdettiin hyvissä ajoin puistoon ja matka huipulle taittui bussilla, jossa oli lämmitys. Olimme siis liikkeellä sesongin ulkopuolella, mikä näkyi myös siinä että monia ravintoloita ja hotelleja oli laitettu kiinni, ja puiston sisällä ylimmät lampia kiertävät kävelytiet oli suljettu lumen/jään takia (vaikka kylteissä sanottiinkin "metsäpalovaara"). Ylhäällä emme siis valitettavasti päässeet kävelemään lammelta toiselle, vaan välimatkat täytyi mennä bussikyydillä. Ilma lämpeni päivän mittaan auringon paistaessa ja alempana oli erittäin mukava kävellä laudoitettuja kävelyteitä pitkin joissain kohtaa. Pysähdyttiin myös yhdessä kylässä, joka oli kyllä jo turistikeskus eikä enää tiibetiläis-kylä. Ihmeen paljon paikallisia turisteja puistossa oli näin sesongin ulkopuolellakin, mutta onneksi ihan kyynärpäätaktiikalla ei tarvinnut mennä. Maisemat olivat siis aivan mielettömän hienot, toivottavasti kuvista saa edes jonkunlaisen käsityksen :)

matkalla nähtiin lumijakki, jollaista päästiin myöhemmin maistelemaankin

Five Coloured Pool

kyllä, siellä on lunta

Five Flower Lake

Arrow Bamboo Lake Waterfall

Pearl Shoals Waterfall

kyltti kielsi menemästä biitsille

yksi suljetuista kävelyreiteistä

Mirror Lake

kylän rukousviirit

hylätty rukousmylly

Chengdu

18. 11. - 27. 11.

Matka Chengduun alkoi hyvin jo ennen matkan alkua, kun oltiin ostettu vahingossa bussiliput junalippujen sijasta. Ei bussissa mitään vikaa ole, mutta saapumisajaksi oli merkitty klo 2.00 yöllä ja täydellä varustuksella ei kiinnostaisi etsiä hostellia tuohon aikaan. Varattiin sitten etukäteen hostelli (joka olikin erittäin hyvä) muutaman saksalaisen herrasmiehen suosittelemana, sekä ilmoitettiin että saavutaan yöllä. Bussin lähdettyä alkoi edessä olevassa tv:ssä pyörimään video siitä mitä kuskit (2 kuskia ja yksi bussiemäntä) eivät saa tehdä matkan aikana; kuten polttaa tupakkaa, puhua kännykkään, haukotella, jutella toistensa kanssa. Nämä kaikki säännöthän rikottiin tietenkin jo hyvissä ajoin. Hieman ennen yhtä yöllä pysähdyttiin ja matkaa oli vielä vajaat kolmesataa kilometriä jäljellä. Tuli ajatus, että bussi ei välttämättä ole perillä kahdelta :) Pysähdyksen aikana ”bussiemäntä” jakoi viltit sekä matkustajille että kuskeille ja tässä vaiheessa käytiinkin kaikki sitten unille kuskeja myöten. Viiden pintoja jatkettiin matkaa ja bussi saapui Chengduhun kahdeksan aikoihin aamulla. Kiinassa ilmeisesti bussit eivät saa ajaa yöllä kello kahden ja viiden välillä. Silti bussissa piti olla kaksi kuskia, koska vaihto täytyi tehdä neljän tunnin välein. Hulluja nuo kiinalaiset.

Sichuanin provinssin pääkaupunki Chengdu on jälleen yksi iso kiinalainen kaupunki, jossa saastepilvet estävät auringon näkemisen, mutta missä on loistava tilaisuus käydä katsomassa pandoja, kiinalaista oopperaa tai läheisessä Leshanin kaupungissa sijaitsevaa jättibudhaa puistoineen.

Kiinalainen ooppera oli aivan loistava kokemus! Vaikka puheesta ei mitään ymmärtänytkään niin näytelmät oli esitetty sillä tavalla että jokainen pysyi kärryillä. Oopperassa oli näytelmiä, musisointia, nukketeatteria, varjoteatteria, jöngloorausta ja Sichuanin provinssin oma erikoisuus: vaatteitten/maskien vaihto. Vaatteiden ja maskien vaihtoa (bian lian) on pidetty eräänlaisena taikuutena ja se onkin ollut tarkkaan varjeltu salaisuus. Näytti todella vaikuttavalta, miten näyttelijän koko asu vaihtui silmänräpäyksessä. Tätä kaikkea oli aivan mahtava seurata ja juoda samalla maailman parasta teetä.

Kiinalainen ooppera

näyttelijät valmistautumassa

eräiden mielestä maailman parasta teetä

Me tehtiin omatoimisesti mukava päiväretki Leshaniin katsomaan jättibuddhaa parin muun turistin kanssa. 71 metriä korkea istuva buddhapatsas on vaikuttava näky ja ympäröivä puisto mukava, vaikkakin portaita oli taas vähän liikaa.

portaat buddhan päästä varpaisiin

näkymät olivat paikoitellen kuin Unchartedissa

Xi'an

15. - 17. 11.

Xi'anin isoin nähtävyys on terrakotta-armeija, joka itse asiassa sijaitsee parin tunnin bussimatkan päässä kaupungista. Nähtävyytenä kai jossain määrin verattavissa jopa Kiinan muuriin (kun olet Kiinassa, on pakko käydä katsomassa). Meitä tämä suuri armeija ei kuitenkaan kauheasti säväyttänyt, vaikka sotilaat ja hevoset olivat todella yksityiskohtaisia. Sotilaat löydettiin vasta vuonna 1974 ja tähän mennessä löydettyjä/kunnostettuja on noin 8000 kpl. Kaivauksia sekä kunnostuksia jatketaan edelleen. Tämä armeija voi näyttää todella erilaiselta 20 vuoden päästä kaikkien kunnostusten jälkeen.

Päivä, jolloin kävimme terrakotta-armeijalla, oli myös meidän reissun 50. päivä. Satoi vettä ja oli viileää. Illan kuitenkin kruunasi sauna, joka löytyi meidän guesthousesta. Lämpöä ei tosin saatu kuin parhaimmillaan 70°c, mutta sauna oli ilmainen ja ei kai sitä täydellisyyttä voi täällä vaatia. 

Itse Xi'anissa meidän mielestä hyvä kokemus oli käydä kaupunkia kiertävällä muurilla. Muurin päällä pääsee kävelemään koko keskustan ympäri. Me vuokrattiin polkupyörät, koska matkalle tulee mittaa noin 14 kilometriä. Aikaa muurin kiertämiseen polkupyörällä on 100 minuuttia, mikäli aika ylittyy joutuu maksamaan lisähintaa. Meillä meni noin 90 minuuttia tähän matkaan parilla pienellä pysähdyksellä. Tämä oli todella hyvä tapa nähdä kaupunkia ja välttää ruuhkat!

terrakotta-armeijan sotilaat näyttävät aina niin pieniltä valokuvissa

pyöräilemässä Xi'anin kaupungin muurilla

Shanghai

11. - 14. 11.

Pekingistä Shanghaihin välinen matka kuljettiin luotijunalla, parhaimmillaan 303 kilometriä tunnissa. Tämä oli ehdottomasti reissumme hienoin juna ja ainakin tähän mennessä ainut joka on ollut myöhässä. Kiitos kahden ja puolen tunnin myöhästymisen, saavuttuamme perille oli jo pimeää, mutta onneksi metrolla pääsi lähelle hostellia.

Shanghaissa vaelleltiin kaupungilla ihmetellen suuren maailman meininkiä. Ostoskadulla oli vilinää ja tapahtumaa vaikka kuinka; ihmisiä tanssimassa ja laulamassa karaokea ja jos katu tuntui liian pitkältä kävellä, saattoi hypätä päästä päähän ajavan sähköjunan kyytiin. Kävimme kaupungin korkeimmassa rakennuksessa (World Financial Center) katselemassa vähän propagandavideoita joiden jälkeen meidät kiidätettiin supernopealla hissillä ylemmissä kerroksissa sijaitsevan luksushotellin ohi sadannessa kerroksessa sijaitsevalle näköalatasanteelle. Näkymät olivat hienot, valitettavasti vain kovin pitkälle ei nähnyt kaupungin päällä leijuvan harmauden ansiosta. Kuuluisaa näkymää Bundilta käytiin muiden turistien kanssa katselemassa sekä päivällä että iltavalaistuksessa (kuvat alimpana).

sivukujilla

siesta puistossa

World Financial Centerin näköalakerros

kuin leluautoja leikkimatolla

sadannesta kerroksesta näkyi hyvin kaupungit saasteet