Kuala Lumpur

22. - 28. 3.

Näin jälkikäteen ajateltuna vietimme Kuala Lumpurissa aika pitkän ajan, mutta viikonloppu tosin menikin F1-kisoissa (oltiin siis kaupungissa perjantaista torstaihin). Viikolla sitten ehdimme kierrellä nähtävyyksiä pakollisista Petronasin kaksoistorneista meidän "kotikulmilla" Chinatownissa sijaitseville ostoskaduille.

Petronas Twin Towers

Central Market

Central Market

tauko Jalan Petaling -ostoskadulla

Lauran mielestä formulakisat olivat ainutlaatuinen kokemus, mutta nimenomaan ainutlaatuinen. Ei mitään tarvetta lähteä katsomaan uudestaan. Vaikka meluun olikin varauduttu, oli se silti käsittämätöntä. Kisan tapahtumissa kärryillä pysyminen oli ainakin näin maallikolle täysin mahdotonta, mutta meininki katsomossa oli hyvä. Ari taas sanoi voivansa lähteäkin uudestaan katsomaan kisoja, jos sattuisi joskus olemaan sopivasti samalla paikkakunnalla.
Erinomaisen hyvä tuuri sattui, ettemme kastuneet kisan aikana vaikka Kuala Lumpurissa muuten satoi ja ukkosti joka ilta. Tai toisaalta, eräät sanovat että kisa olisi ollut mielenkiintoisempi vesisateella..

hostellin äänieristys oli kyseenalainen, joten meteli "kotonakin" oli melkoinen kiitos naapurin rakennustyömaan

tämänhetkisiä kuulumisia

Koska blogin päivitys tuntuu taas junnaavan pahasti, voisimme tähän väliin kertoa että olemme palanneet Suomeen kymmenen päivää sitten. Paljon muuta ei olla vielä ehditty kuin juhlia juhannusta ja ihmetellä Suomen kesän viileyttä ja valoisuutta. Sekä tietysti tavata tärkeimmät perheenjäsenet ja ystävät. Onneksi meillä molemmilla on pehmeä lasku arkeen ja saamme rauhassa lomailla vielä elokuulle asti. Jos vaikka yrittäisi keskittyä tähän päivittelemiseenkin. Vielä olisi tiedossa tarinoita ja varsinkin kuvia Malesiasta, Singaporesta, Indonesian Sumatralta, Filippiineiltä ja Japanista.

Yangon

19. - 22. 3.

Yangon (aikaisemmin Rangoon) on Myanmarin isoin kaupunki ja myös entinen pääkaupunki. Se on useimpien reissaajien aloitus- ja lopetuskohde Myanmarin kierroksella, eikä siellä yleensä haahuilla kovin pitkään. Me kierreltiin keskustan katuja muutama päivä ihmetellen paikallista menoa. Esimerkiksi katukauppiaiden myyntikasoja, puhelinpöytiä (kadunvarteen pystytetty pöytä jolla pari lankapuhelinta ja takana joku rahastamassa), sekä iltaelämän puutetta. Eräänä iltapäivänä kävelimme Shwedagon Pagodalle joka on maan kuuluisin ja ehkäpä myös vaikuttavin temppeli. Matkalla näimme myös Maha Wizaya Pagodan.
Yangon oli meidän kaksiviikkoisen Myanmarin vierailumme viimeinen kohde ja täältä lensimme Malesiaan Kuala Lumpuriin.

Yangonin pääkatu illalla yhdeltätoista

paikallinen katukauppias

Maha Wizaya Pagoda

Shwedagon Pagoda

Shwedagon Pagoda

Shwedagon Pagoda

Inle-järvi

16. - 18. 3.  Nyaungshwe

Vaelluksemme päättyi Inle-järven kosteikkoiselle länsirannalle, josta saimme venekyydin järven pohjoisosaan Nyaungshwen kylään. Veneillessä näimme kapeiden kanavien varrelle rakennetut kelluvat puutarhat ja järven selällä kuuluisat kalastajat pyydyksineen ja ainutlaatuisine soututapoineen (kts. kuva). Pysähdyimme matkalla Nga Phe Kyaung luostarissa moikkaamassa kissoja jotka ovat aiemmin harrastaneet temppuilua, mutta tyytyvät nykyisin nauttimaan vierailijoiden silityksistä ja ruokalahjoituksista.

Nyaungshwen viihtyisä pikkukylä on Inle-järven turistikeskus. Nähtävyytenä täällä on tietysti itse järvi ja suosituin tapa vierailla järvellä on lähteä mahdollisimman aikaisin aamulla venekierrokselle jolla voi nähdä kalastajat, kelluvat puutarhat, luostarit ja myymälät korusepistä kankaankutojiin. Tähän väliin täytyy mainita että Inle-järvellä vieraillessa ei kannata ottaa kuvia pitkäkaulaisista Padaung-heimon naisista, jotka on nykyään usein pakotettu pitämään kaulaa venyttäviä renkaitaan ja tuotu väkisin kotikylistään turistikohteisiin poseeraamaan valokuviin. Järven rantoja voi kierrellä myös polkupyörällä, mutta itse järvelle asti on hankala päästä pyöräillen maaston kosteuden vuoksi. Me oltiin päästy veneilemään järvelle vaelluksen lopuksi, joten päätettiin vain pyöräillä Nyaungshwen ympäristössä ja käydä maistelemassa paikallisia viinejä Red Mountain Estaten viinitilalla.

kanavilla liikutaan pikkuveneillä

Inle-järven kalastajat soutavat veneitään taitavasti yhdellä jalalla

kalastuspuuhissa

Nga Phe Kyaung kissaluostarissa

kulkue Nyaungshwen keskustassa

pyöräretken varrella

Red Mountain Estate -viinitila

taas traktoriauto

kolmen päivän vaellus

14. - 16. 3.  Kalaw - Inle-järvi

Kalawin ja Inle-järven välisistä vaelluksista kuulee vaikka minkälaisia kauhutarinoita ylisuurista ryhmistä täpötäysiin luostarimajoituksiin ja yksitoikkoisiin maisemiin. Me taidettiin osata valita ensinnäkin hyvä aika turistikauden ulkopuolella ja toiseksikin hyvä vaellusopas, koska saimme kävellä kolmestaan oppaan kanssa. Ainoastaan viimeisenä päivänä näimme pari muuta ryhmää (joissa molemmissa oli enemmän ihmisiä) ja molempina öinä saimme yöpyä keskenämme. Ensimmäinen yö oltiin luostarissa ja toinen yö paikallisessa kodissa, ilmeisesti yöpymiset tehdään yleensä toisin päin. Maisemat eivät olleet maailman upeimmat, mutta ei meitä myöskään pitkästyttänyt missään vaiheessa.

Päivittäin kävelimme viidestä kahdeksaan tuntia, tietysti taukoja pidettiin runsaasti ja pidempi levähdys aina parin tunnin välein. Nousut olivat paikoitellen aika rankkoja, mutta näkymät ylhäältä hienoja. Kävely tapahtui välillä peltojen keskellä ja välillä kuivilla hiekkapoluilla. Matkalla näimme lukuisia eri kyliä ja heimoja, jotka kaikki pukeutuivat eri tavoin ja puhuivat omaa kieltään. Oppaammekaan ei aina ymmärtänyt kaikkia. Peltojen keskellä olo oli todellakin kuin vuosisatojen takaa, katsellessa paikallisten härkävaunuja ja puisia työvälineitä.

Vaikka reissu olikin rankka, oli se meistä ehdottomasti kokemuksen arvoinen! Parasta antia olivat matkalla kohdatut paikalliset lapsista vanhuksiin. Näimme sekä paikallista pukeutumista että improvisoituja lauluesityksiä.

kylä matkan varrella

vesipiste

mopolla pääsee myös junaraiteilla

markkinameininkiä juna-asemalla

valkosipulipeltoja

kylänraitilla

ensimmäisen illan auringonlasku

jyrkkää peltorinnettä

riisipeltojen keskellä

viimeisen päivän maastoa

Kalaw

11. - 13. 3. 

Tarkoitus oli olla pienessä Kalawin kylässä vain yksi yö ja lähteä heti vaellukselle kohti Inle-järveä, mutta Lauran sairastuttua mahatautiin jouduimme lepäilemään muutaman päivän. 

Kalaw on yleensä turisteille vain läpikulkupaikka ja kaikki aktiviteetti keskittyykin vaelluksiin. Tämä on hyvä paikka aloitteleville trekkaajille, sillä maasto on aika helppoa ja vaikka korkeuseroja löytyykin, kävely tapahtuu yleensä hiekkateillä tai hyväkuntoisilla poluilla. Peruskunto on kuitenkin täälläkin tärkeä.

Viimeisenä päivänä ennen pitkälle vaellukselle lähtöä kävimme testaamassa vointia puolen päivän kävelyllä Kalawin lähiympäristössä. Seurasimme itseksemme opaskirjan ehdottamaa reittiä ja poikkesimme Shwe Oo Min Payan pagodarykelmällä jonka yhteydessä oli pieni luolasto täynnä buddha patsaita.

Myanmarissa saa olla tarkkana kaduilla kävellessä

kylän laitamilla tuli vastaan hyvin suomalaisen tuoksuista metsikköä

kengät pois jalasta pagodoille mennessä

Shwe Oo Min Paya

Shwe Oo Min Paya

Mandalay

8. - 10. 3.

Tänne asti päästiin ilman lentokonetta, käyttäen vain junia, busseja ja veneitä kulkuvälineinä, mutta valitettavasti Myanmariin ei vielä pääse maateitse (kuin vain aika vaivalloisesti Kiinasta), joten jouduimme lentämään Bangkokista Mandalayhin.

Myanmar (entinen Burma) on todella erilainen kuin muut Aasian maat, tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ei ole hienoja ostoskeskuksia, led-valoja (paitsi Buddha-patsaita koristamassa), kaupustelijoita ja myös baarit loistavat poissaolollaan. Paikallinen pukeutuminen vaikuttaa aluksi huvittavalta, mutta pian siihen tottuu ja täällä olisi suotavaa turistinkin pukeutua hieman peittävämmin kuin Thaimaan aurinkorannoilla. Paikalliset miehetkin käyttävät hameelta näyttävää kangaskaitaletta, longyia, siihen pukeutuvat niin mopokuskit kuin bisnesmiehetkin. Naiset ja lapset koristelevat naamansa vaaleankeltaisella thanakha-tahnalla. Ja kaikki pureskelevat betelillä hampaansa punaiseksi (betelin pureskelu näkyy myös kaduissa punaisina sylkyläiskinä). Mekin kokeilimme tätä ihmelehteä, mutta meille vaikutuksena oli lähinnä halu pestä hampaat mahdollisimman pian.

Mandalay ei kaikesta tästä uudesta (tai vanhasta) ja ihmeellisestä huolimatta ollut kuitenkaan kaupunkina sellainen että olisimme viihtyneet siellä paria päivää pidempään. Täällä lämpötila kipusi päivällä jopa 40 asteeseen, joten olo oli välillä hieman tukala. Iltaisin kaupungin kadut hiljenivät jo yhdeksän aikoihin ja katuvaloja oli hyvin niukasti, joten taskulamppu oli tarpeellinen pimeän aikaan liikkuessa. Me kiertelimme kaupunkia kävellen ja kävimme riksakyydillä ihastelemassa auringonlaskua näköalapaikalla, joka osoittautuikin paikallisten asuinalueeksi joen varrella. Kiipesimme myös lukemattomat portaat Mandalay Hillin pagodalle, josta näki koko kaupungin.

Myanmarissa pagodoja löytyy joka nurkalta

Myanmarin paras ruoka löytyy tästä katukojusta Mandalayssa - beef curry maistuu ihan karjalanpaistille

paikalliset suhtautuvat valokuvaukseen hyvinkin eri tavoin: jotkut pelkäävät kameraa ja toiset taas oikein pyytävät päästä kuvaan

Mandalay Hill

Mandalay Hill

joenvarren asutusta

joenvarren asutusta

nämä traktoriautot ovat yleinen näky Myanmarissa

Koh Phayam

20. - 27. 2.

Noin puolentoista tunnin venematkan päässä pikku-Changilta sijaitsee seuraava kohteemme, jossa on hieman enemmän turisteja, mutta joka on silti todella rauhallinen paikka. Phayamillekin menimme moikkaamaan kavereita ja aika kului todella nopeasti. Ei tullut harrastettua sen suurempia aktiviteetteja; auringonottoa, beachin peluuta ja hieman surffauksen alkeita. Parina iltana kävimme kuuntelemassa saarella olevista turisteista koottujen livebändien musisointia.

Ao Yai -ranta

ajopuusta rakennettu Hippy Bar

auringonlasku Ao Yailla