Mandalay

8. - 10. 3.

Tänne asti päästiin ilman lentokonetta, käyttäen vain junia, busseja ja veneitä kulkuvälineinä, mutta valitettavasti Myanmariin ei vielä pääse maateitse (kuin vain aika vaivalloisesti Kiinasta), joten jouduimme lentämään Bangkokista Mandalayhin.

Myanmar (entinen Burma) on todella erilainen kuin muut Aasian maat, tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ei ole hienoja ostoskeskuksia, led-valoja (paitsi Buddha-patsaita koristamassa), kaupustelijoita ja myös baarit loistavat poissaolollaan. Paikallinen pukeutuminen vaikuttaa aluksi huvittavalta, mutta pian siihen tottuu ja täällä olisi suotavaa turistinkin pukeutua hieman peittävämmin kuin Thaimaan aurinkorannoilla. Paikalliset miehetkin käyttävät hameelta näyttävää kangaskaitaletta, longyia, siihen pukeutuvat niin mopokuskit kuin bisnesmiehetkin. Naiset ja lapset koristelevat naamansa vaaleankeltaisella thanakha-tahnalla. Ja kaikki pureskelevat betelillä hampaansa punaiseksi (betelin pureskelu näkyy myös kaduissa punaisina sylkyläiskinä). Mekin kokeilimme tätä ihmelehteä, mutta meille vaikutuksena oli lähinnä halu pestä hampaat mahdollisimman pian.

Mandalay ei kaikesta tästä uudesta (tai vanhasta) ja ihmeellisestä huolimatta ollut kuitenkaan kaupunkina sellainen että olisimme viihtyneet siellä paria päivää pidempään. Täällä lämpötila kipusi päivällä jopa 40 asteeseen, joten olo oli välillä hieman tukala. Iltaisin kaupungin kadut hiljenivät jo yhdeksän aikoihin ja katuvaloja oli hyvin niukasti, joten taskulamppu oli tarpeellinen pimeän aikaan liikkuessa. Me kiertelimme kaupunkia kävellen ja kävimme riksakyydillä ihastelemassa auringonlaskua näköalapaikalla, joka osoittautuikin paikallisten asuinalueeksi joen varrella. Kiipesimme myös lukemattomat portaat Mandalay Hillin pagodalle, josta näki koko kaupungin.

Myanmarissa pagodoja löytyy joka nurkalta

Myanmarin paras ruoka löytyy tästä katukojusta Mandalayssa - beef curry maistuu ihan karjalanpaistille

paikalliset suhtautuvat valokuvaukseen hyvinkin eri tavoin: jotkut pelkäävät kameraa ja toiset taas oikein pyytävät päästä kuvaan

Mandalay Hill

Mandalay Hill

joenvarren asutusta

joenvarren asutusta

nämä traktoriautot ovat yleinen näky Myanmarissa

Koh Phayam

20. - 27. 2.

Noin puolentoista tunnin venematkan päässä pikku-Changilta sijaitsee seuraava kohteemme, jossa on hieman enemmän turisteja, mutta joka on silti todella rauhallinen paikka. Phayamillekin menimme moikkaamaan kavereita ja aika kului todella nopeasti. Ei tullut harrastettua sen suurempia aktiviteetteja; auringonottoa, beachin peluuta ja hieman surffauksen alkeita. Parina iltana kävimme kuuntelemassa saarella olevista turisteista koottujen livebändien musisointia.

Ao Yai -ranta

ajopuusta rakennettu Hippy Bar

auringonlasku Ao Yailla

pikku-Chang

14. - 19. 2. Koh Chang

Pikku-Changia ei pidä sekoittaa samannimiseen isompaan saareen Siaminlahdella. Tämä Andamaanienmeren puolella sijaitseva pieni saari on yksi niitä ”salaisia” paratiisikohteita joista ei pitäisi kertoa kenellekään.

Meille molemmat Chang-saaret olivat tuttuja edelliseltä Thaimaan reissulta pari vuotta sitten ja halusimme palata pienemmälle katsastamaan oliko meininki muuttunut miten tässä ajassa. Päärannalle oli tullut muutamia bungaloweja lisää ja taisi jostain resortista löytyä jo nettimahdollisuuskin, mutta onneksi tunnelma oli yhtä rento ja rauhallinen kuin ennenkin. Ja meidän lempipaikkamme ihaninen omistajineen saaren pohjoisosassa oli säilynyt tismalleen samanlaisena. Onneksi saimme vielä saman bungankin.

Pikku-Changilla ei ole käytännössä mitään muuta tekemistä kuin rentoutuminen, eli kannattaa ottaa hyvä kirja mukaan riippumattoon. Saaren ehtii kävellä ympäri päivässä ja kävely tai venekyyti onkin täällä ainoat tavat päästä paikasta toiseen. Saarelle on tehty muutamia hiekkateitä, mutta autoja ei ole ja mopojakin vain muutamilla paikallisilla. Päärannalle (johon oli siis meidän bungalta kävellen matkaa noin 45 minuuttia) oli muuten ilmestynyt yksi sukellus-firmakin, mutta paikka näytti hyvin hiljaiselta. Pikku-Changin lähivedet eivät ole missään nimessä Thaimaan parhaita sukellukseen tai snorklaukseen.

Jos haluaa irtautua kaikesta maailman pahasta, on pienempi Koh Chang juuri oikea paikka siihen. Puhelimeen saa kenttää vain kipuamalla mahdollisimman korkealle ja sähkötkin toimivat generaattorilla yleensä vain illalla kuudesta kymmeneen. Täällä voi rauhassa keskittyä mietiskelemään mitä tänään söisi ja kävisikö uimassa vai menisikö riippumattoon.

siellä piilossa on meidänkin mökki

sarvinokkalintuja näkee runsaasti varsinkin saaren pohjoisosassa

Koh Tao

10. - 12. 2.

Phanganin jälkeen siirryttiin pienemmälle naapurisaarelle Koh Taolle joka on sukellusharrastuksen aloittelijoiden lempipaikkoja. Hinnat ovat kuulemamme mukaan Aasian halvimpia ja sukelluskouluja löytyy joka nurkalta. Itse emme kuitenkaan rohkaistuneet vielä sukeltamaan vaan tyydyimme snorklaamaan. Maisemat olivat myös täällä aivan huikeat. Saarella on muutama hieno näköalapaikka, jotka ehdimme hyvin käydä parissa päivässä katsastamassa. Kavereiden suosittelemana löysimme hienon majapaikan jossa oli todella hyvät näköalat ja loistava omistaja.

näköala meidän majapaikasta

näköalapaikoille piti joskus vähän kiivetä..

..mutta oli se sen arvoista

rantataidetta

Koh Phangan

2. - 9. 2.

Koh Phangan on kuuluisa Full Moon -bileistään ja saarella onkin mahdollista löytää bileet melkein joka päivä, jos sille tuulelle sattuu. Meitä tällainen party-kohde ei suuresti houkutellut, mutta menimme kuitenkin moikkaamaan paikalla olleita kavereita.

Ja onneksi menimme. Meidän vierailu ei sattunut täydenkuun aikaan, joten emme osaa sanoa minkälaiseksi meno silloin muuttuu, mutta meille Phangan ainakin näyttäytyi kauniina ja rauhallisena. Onhan saari kuitenkin aika iso, eli juhlia ja juhlijoita on hyvinkin helppo pakoilla majoittumalla kauemmas Hat Rinin päärannasta.

Viikko Phanganilla sujui ajellen mopolla saarta ympäri ja sattuihan siihen sopivasti kaverin synttäritkin joita piti käydä juhlistamassa. Kaiken kaikkiaan mukava paikka ja saatiinpahan ennakkoluuloja karsittua.

kohti auringonlaskua

kumpaa se mopoilu oikein pelottikaan?

hienoissa maisemissa saatiin ajella

Bangkok

25. 1. - 1. 2.  &  28. 2. - 7. 3.

Olimme siis Bangkokissa kahteen otteeseen tällä reissulla. Ensin viikon verran Kambodzasta tultuamme ja sitten kuukauden päästä uudestaan ennen lentoa Myanmariin (Burmaan). Välillä kierreltiin muutamalla Thaimaan saarella aika suomalaisessa seurassa.

värikästä liikennettä Siam Squarella

Useimmat reissaajat eivät tykkää Bangkokista, vaikka se onkin suosittu reissun aloitus- ja lopetuskaupunkina. Me emme ole suurkaupunki-ihmisiä, joten miksi me sitten viihdytään täällä? Ehkä siksi, että Bangkok on meille tuttu paikka; osaamme liikua täällä ja olemme löytäneet mieluisan majapaikan Siam Squarelta, johon nykyään aina palaamme. Me vietetäänkin aikaa Bangkokissa käymällä elokuvissa ja syömällä hyviä ruokia, kuten jälkkäriä lounaaksi Lauran syntymäpäivän kunniaksi.

Mr. Jones' Orphanage -kahvilan herkkuvalikoimaa

synttärisankarin on helppo hymyillä

mallinukkeja Siam Centerissä, joka on Bangkokin erikoisin ja hienoin ostoskeskus

Mitään Bangkokin turistinähtävyyksistä ei oltu nähty ennen tätä reissua (jos Khaosan Roadia ei lasketa). Tällä kertaa tulikin nähtyä enemmän. Kävimme Jim Thompsonin kotimuseossa, Lumphini Parkissa moikkaamassa varaaneja, Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla (jotka ovat ilmeisesti Aasian isoimmat), Siam Ocean Worldissä ja Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Yhtenä iltana hienostelimme käyden Siroccon kattoterassilla juomassa kalliit drinkit ja syömässä Baiyoken hotellin buffetissa. Ja tietysti parina päivänä kului aikaa Myanmarin viisumeja hakiessa. Viisumiprosessi oli yllättävän helppo, eikä jonottaessakaan mennyt kuin muutama tunti.

Lumphini Park

väentungosta Chatuchakin markkinoille mennessä

Siam Ocean World

Siam Ocean World

Madame Tussaudsin vahanukkejen yksityiskohtaisuus on hämmästyttävää

Siroccon kattoterassilla

juotiin Dome-mojito ja Hangovertini

Siroccon näköalat

viisumin kanssa on helppo irvistää