Koh Phangan

2. - 9. 2.

Koh Phangan on kuuluisa Full Moon -bileistään ja saarella onkin mahdollista löytää bileet melkein joka päivä, jos sille tuulelle sattuu. Meitä tällainen party-kohde ei suuresti houkutellut, mutta menimme kuitenkin moikkaamaan paikalla olleita kavereita.

Ja onneksi menimme. Meidän vierailu ei sattunut täydenkuun aikaan, joten emme osaa sanoa minkälaiseksi meno silloin muuttuu, mutta meille Phangan ainakin näyttäytyi kauniina ja rauhallisena. Onhan saari kuitenkin aika iso, eli juhlia ja juhlijoita on hyvinkin helppo pakoilla majoittumalla kauemmas Hat Rinin päärannasta.

Viikko Phanganilla sujui ajellen mopolla saarta ympäri ja sattuihan siihen sopivasti kaverin synttäritkin joita piti käydä juhlistamassa. Kaiken kaikkiaan mukava paikka ja saatiinpahan ennakkoluuloja karsittua.

kohti auringonlaskua

kumpaa se mopoilu oikein pelottikaan?

hienoissa maisemissa saatiin ajella

Bangkok

25. 1. - 1. 2.  &  28. 2. - 7. 3.

Olimme siis Bangkokissa kahteen otteeseen tällä reissulla. Ensin viikon verran Kambodzasta tultuamme ja sitten kuukauden päästä uudestaan ennen lentoa Myanmariin (Burmaan). Välillä kierreltiin muutamalla Thaimaan saarella aika suomalaisessa seurassa.

värikästä liikennettä Siam Squarella

Useimmat reissaajat eivät tykkää Bangkokista, vaikka se onkin suosittu reissun aloitus- ja lopetuskaupunkina. Me emme ole suurkaupunki-ihmisiä, joten miksi me sitten viihdytään täällä? Ehkä siksi, että Bangkok on meille tuttu paikka; osaamme liikua täällä ja olemme löytäneet mieluisan majapaikan Siam Squarelta, johon nykyään aina palaamme. Me vietetäänkin aikaa Bangkokissa käymällä elokuvissa ja syömällä hyviä ruokia, kuten jälkkäriä lounaaksi Lauran syntymäpäivän kunniaksi.

Mr. Jones' Orphanage -kahvilan herkkuvalikoimaa

synttärisankarin on helppo hymyillä

mallinukkeja Siam Centerissä, joka on Bangkokin erikoisin ja hienoin ostoskeskus

Mitään Bangkokin turistinähtävyyksistä ei oltu nähty ennen tätä reissua (jos Khaosan Roadia ei lasketa). Tällä kertaa tulikin nähtyä enemmän. Kävimme Jim Thompsonin kotimuseossa, Lumphini Parkissa moikkaamassa varaaneja, Chatuchakin viikonloppumarkkinoilla (jotka ovat ilmeisesti Aasian isoimmat), Siam Ocean Worldissä ja Madame Tussaudsin vahakabinetissa. Yhtenä iltana hienostelimme käyden Siroccon kattoterassilla juomassa kalliit drinkit ja syömässä Baiyoken hotellin buffetissa. Ja tietysti parina päivänä kului aikaa Myanmarin viisumeja hakiessa. Viisumiprosessi oli yllättävän helppo, eikä jonottaessakaan mennyt kuin muutama tunti.

Lumphini Park

väentungosta Chatuchakin markkinoille mennessä

Siam Ocean World

Siam Ocean World

Madame Tussaudsin vahanukkejen yksityiskohtaisuus on hämmästyttävää

Siroccon kattoterassilla

juotiin Dome-mojito ja Hangovertini

Siroccon näköalat

viisumin kanssa on helppo irvistää

Siem Reap

20. - 24. 1.

Kambodzan kiertueemme päättyi Siem Reapiin ja Angorin kuuluisiin kivikasoihin.
Itse Siem Reapin pikkukaupungissa ei ole mitään nähtävää. Turistit tulevat tänne vain Angorin hylättyjen temppeleiden takia. Kaupungin keskusta onkin vain Pub Street ja sitä ympäröivät kadut majataloineen ja ravintoloineen, sekä yllättävän monet iltamarkkinat. Ihmiset siis pyörivät päivät raunioilla ja tulevat illaksi kaupunkiin syömään, juomaan ja ehkä nukkumaankin.

Pub Street : Kambodzan Khao San Road

kalahierontaa käytiin kokeilemassa : ei sattunut mutta kutitti kyllä alkuun

Angorin temppelit

Angorin temppeleille (joista siis vain yksi on kuuluisa Angor Wat) myydään yhden, kolmen ja seitsemän päivän lippuja. Me ostettiin yhden päivän lippu, jolla pääsi myös edellisenä iltana katsomaan auringonlaskua Phnom Bakhengin temppelille. Ari joutui tekemään iltareissun itsekseen Lauran parannellessa ikävää ruokamyrkytystä, mutta onneksi temppelillä ei tarvinnut olla ihan yksinään.

Meistä olisi ollut mukava kiertää temppeleitä polkupyörillä, mutta ruokamyrkytyksen takia vuokrasimme tuk-tukin meitä kuskaamaan. Päivä alkoi auringonnousulla pääkallopaikalta Angor Watilta. Seuraavana vuorossa oli Bayon joka osoittautuikin meille kaikista mieluisimmaksi temppeliksi. Bayonin tornit on koristeltu hienoilla kasvoilla ja temppelin sokkeloihin oli helppo eksyttää muut paikalla olijat. Muutaman pienemmän temppelin jälkeen pysähdyimme Ta Prohmilla. Temppelin raunioista kasvavat puut olivat kieltämättä vaikuttavia, mutta tässä vaiheessa olimme jo saaneet tarpeeksemme kivikasoista ja suuntasimmekin seuraavaksi hostellille päiväunille. 

auringonlasku Phnom Bakhengilla

auringonnousu Angor Watilla

Angor Wat

Angor Wat

temppelit on koristeltu uskomattoman yksityiskohtaisilla ja runsailla reliefeillä

Bayon

Bayonin sokkeloita

Bayon

Ta Prohm

kivikasoja

Angor Wat

Phnom Penh

15. - 19. 1.

Rennon saarielämän jälkeen oli aika lähteä katsomaan maan pääkaupunkia ja kauhistelemaan punakhmerien hirmutekoja Killing Fieldseille ja Tuol Sleng -museoon. Vaikka punakhmerien viimeiset vallan rippeet kukistettiin vasta 1990-luvulla, ovat maan ihmiset todella iloisia ja ystävällisiä. Yksi asia mistä erityisesti huomaa sodan jäljet on vanhat ihmiset, he nimittäin puuttuvat melkein kokonaan katukuvasta. Eikä tuo ole ihmekään; Pol Pot tapatti joidenkin arvioiden mukaan viidesosan omasta kansastaan ja tapahtunutta pidetään yhtenä vuosisadan pahimmista inhimillisistä katastrofeista.
Phnom Penh on kuitenkin elävä kaupunki, jossa tekemistä ja nähtävää riittää esim. ilta-markkinoita, toreja ja jokiristeilyitä. Bongattin myös täällä yksi Suomi-guesthouse sekä yksi hyvinsyöneen näköinen city-apina joka oli jonkun lemmikkinä, mutta ilman ketjuja (tuskin olisi kauas jaksanut juostakkaan).

Central Marketin hedelmäkojut

parturi ei tarvitse aina liikehuoneistoa

jos paikan nimessä on "Chuck Norris" niin pakkohan siellä on käydä syömässä

Kuninkaallinen palatsi iltavalaistuksessa

Killing Fields & Tuol Sleng eli S-21

Varasimme tuk-tukin päiväksi ja kävimme Tuol Slengin kansanmurhamuseossa, joka on entinen koulu jonka punakhmerit muuttivat S-21 -vankileiriksi ja nyt paikka toimii museona, sekä Killing Fieldseillä, jonne vangit S-21:stä tuotiin teloitettavaksi.

Killing Fieldseille on pystytetty muistomerkiksi korkea stupa, jonne tähän mennessä löytyneet luut on talletettu. Kambodzalaiset uskovat että kuolleet eivät saa rauhaa ennen kuin ruumis pääsee siunattuun lepopaikkaan. Killing Fields on nimestään huolimatta puisto (entinen hedelmätarha), jossa 1970-luvun raakuuksista on nykyään nähtävillä matalia hautakuoppia, muutama punakhmerien "työvälineenä" toiminut puu sekä jalkojen alla narskuvat luunpalat. Täällä sisäänpääsymaksuun kuului informatiivinen ja hyvin tehty, itsenäisesti kuulokkeiden kanssa tehtävä, äänikierros.

Tuol Slengissä olisimme ehkä tarvinneet oppaan valaisemaan tapahtumia, mutta itsenäisestikin kierrettynä kuvat vangeista ja kidutusvälineistä sekä luokkahuoneisiin hätäisesti rakennetut sellit ja "kuulustelu"huoneet olivat mieleenpainuvia.

Molemmat paikat olivat todella vaikuttavia ja on aivan käsittämätöntä minkälaisiin julmuuksiin ihminen pystyy. Näissä paikoissa vierailu on todella suositeltavaa, mutta mitään juhlatunnelmaa on turha hakea illaksi tämän jälkeen. 

stupa hautakuoppien taustalla

näitä pääkalloja oli stupassa paljon

luiden palasia kerätään edelleen Killing Fieldsien alueelta

kuulusteluhuone

luokkahuoneisiin rakennettuja sellejä