kolmen päivän vaellus

14. - 16. 3.  Kalaw - Inle-järvi

Kalawin ja Inle-järven välisistä vaelluksista kuulee vaikka minkälaisia kauhutarinoita ylisuurista ryhmistä täpötäysiin luostarimajoituksiin ja yksitoikkoisiin maisemiin. Me taidettiin osata valita ensinnäkin hyvä aika turistikauden ulkopuolella ja toiseksikin hyvä vaellusopas, koska saimme kävellä kolmestaan oppaan kanssa. Ainoastaan viimeisenä päivänä näimme pari muuta ryhmää (joissa molemmissa oli enemmän ihmisiä) ja molempina öinä saimme yöpyä keskenämme. Ensimmäinen yö oltiin luostarissa ja toinen yö paikallisessa kodissa, ilmeisesti yöpymiset tehdään yleensä toisin päin. Maisemat eivät olleet maailman upeimmat, mutta ei meitä myöskään pitkästyttänyt missään vaiheessa.

Päivittäin kävelimme viidestä kahdeksaan tuntia, tietysti taukoja pidettiin runsaasti ja pidempi levähdys aina parin tunnin välein. Nousut olivat paikoitellen aika rankkoja, mutta näkymät ylhäältä hienoja. Kävely tapahtui välillä peltojen keskellä ja välillä kuivilla hiekkapoluilla. Matkalla näimme lukuisia eri kyliä ja heimoja, jotka kaikki pukeutuivat eri tavoin ja puhuivat omaa kieltään. Oppaammekaan ei aina ymmärtänyt kaikkia. Peltojen keskellä olo oli todellakin kuin vuosisatojen takaa, katsellessa paikallisten härkävaunuja ja puisia työvälineitä.

Vaikka reissu olikin rankka, oli se meistä ehdottomasti kokemuksen arvoinen! Parasta antia olivat matkalla kohdatut paikalliset lapsista vanhuksiin. Näimme sekä paikallista pukeutumista että improvisoituja lauluesityksiä.

kylä matkan varrella

vesipiste

mopolla pääsee myös junaraiteilla

markkinameininkiä juna-asemalla

valkosipulipeltoja

kylänraitilla

ensimmäisen illan auringonlasku

jyrkkää peltorinnettä

riisipeltojen keskellä

viimeisen päivän maastoa

Kalaw

11. - 13. 3. 

Tarkoitus oli olla pienessä Kalawin kylässä vain yksi yö ja lähteä heti vaellukselle kohti Inle-järveä, mutta Lauran sairastuttua mahatautiin jouduimme lepäilemään muutaman päivän. 

Kalaw on yleensä turisteille vain läpikulkupaikka ja kaikki aktiviteetti keskittyykin vaelluksiin. Tämä on hyvä paikka aloitteleville trekkaajille, sillä maasto on aika helppoa ja vaikka korkeuseroja löytyykin, kävely tapahtuu yleensä hiekkateillä tai hyväkuntoisilla poluilla. Peruskunto on kuitenkin täälläkin tärkeä.

Viimeisenä päivänä ennen pitkälle vaellukselle lähtöä kävimme testaamassa vointia puolen päivän kävelyllä Kalawin lähiympäristössä. Seurasimme itseksemme opaskirjan ehdottamaa reittiä ja poikkesimme Shwe Oo Min Payan pagodarykelmällä jonka yhteydessä oli pieni luolasto täynnä buddha patsaita.

Myanmarissa saa olla tarkkana kaduilla kävellessä

kylän laitamilla tuli vastaan hyvin suomalaisen tuoksuista metsikköä

kengät pois jalasta pagodoille mennessä

Shwe Oo Min Paya

Shwe Oo Min Paya

Mandalay

8. - 10. 3.

Tänne asti päästiin ilman lentokonetta, käyttäen vain junia, busseja ja veneitä kulkuvälineinä, mutta valitettavasti Myanmariin ei vielä pääse maateitse (kuin vain aika vaivalloisesti Kiinasta), joten jouduimme lentämään Bangkokista Mandalayhin.

Myanmar (entinen Burma) on todella erilainen kuin muut Aasian maat, tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ei ole hienoja ostoskeskuksia, led-valoja (paitsi Buddha-patsaita koristamassa), kaupustelijoita ja myös baarit loistavat poissaolollaan. Paikallinen pukeutuminen vaikuttaa aluksi huvittavalta, mutta pian siihen tottuu ja täällä olisi suotavaa turistinkin pukeutua hieman peittävämmin kuin Thaimaan aurinkorannoilla. Paikalliset miehetkin käyttävät hameelta näyttävää kangaskaitaletta, longyia, siihen pukeutuvat niin mopokuskit kuin bisnesmiehetkin. Naiset ja lapset koristelevat naamansa vaaleankeltaisella thanakha-tahnalla. Ja kaikki pureskelevat betelillä hampaansa punaiseksi (betelin pureskelu näkyy myös kaduissa punaisina sylkyläiskinä). Mekin kokeilimme tätä ihmelehteä, mutta meille vaikutuksena oli lähinnä halu pestä hampaat mahdollisimman pian.

Mandalay ei kaikesta tästä uudesta (tai vanhasta) ja ihmeellisestä huolimatta ollut kuitenkaan kaupunkina sellainen että olisimme viihtyneet siellä paria päivää pidempään. Täällä lämpötila kipusi päivällä jopa 40 asteeseen, joten olo oli välillä hieman tukala. Iltaisin kaupungin kadut hiljenivät jo yhdeksän aikoihin ja katuvaloja oli hyvin niukasti, joten taskulamppu oli tarpeellinen pimeän aikaan liikkuessa. Me kiertelimme kaupunkia kävellen ja kävimme riksakyydillä ihastelemassa auringonlaskua näköalapaikalla, joka osoittautuikin paikallisten asuinalueeksi joen varrella. Kiipesimme myös lukemattomat portaat Mandalay Hillin pagodalle, josta näki koko kaupungin.

Myanmarissa pagodoja löytyy joka nurkalta

Myanmarin paras ruoka löytyy tästä katukojusta Mandalayssa - beef curry maistuu ihan karjalanpaistille

paikalliset suhtautuvat valokuvaukseen hyvinkin eri tavoin: jotkut pelkäävät kameraa ja toiset taas oikein pyytävät päästä kuvaan

Mandalay Hill

Mandalay Hill

joenvarren asutusta

joenvarren asutusta

nämä traktoriautot ovat yleinen näky Myanmarissa

Koh Phayam

20. - 27. 2.

Noin puolentoista tunnin venematkan päässä pikku-Changilta sijaitsee seuraava kohteemme, jossa on hieman enemmän turisteja, mutta joka on silti todella rauhallinen paikka. Phayamillekin menimme moikkaamaan kavereita ja aika kului todella nopeasti. Ei tullut harrastettua sen suurempia aktiviteetteja; auringonottoa, beachin peluuta ja hieman surffauksen alkeita. Parina iltana kävimme kuuntelemassa saarella olevista turisteista koottujen livebändien musisointia.

Ao Yai -ranta

ajopuusta rakennettu Hippy Bar

auringonlasku Ao Yailla