Mandalay

8. - 10. 3.

Tänne asti päästiin ilman lentokonetta, käyttäen vain junia, busseja ja veneitä kulkuvälineinä, mutta valitettavasti Myanmariin ei vielä pääse maateitse (kuin vain aika vaivalloisesti Kiinasta), joten jouduimme lentämään Bangkokista Mandalayhin.

Myanmar (entinen Burma) on todella erilainen kuin muut Aasian maat, tuntui kuin olisi astunut ajassa taaksepäin. Ei ole hienoja ostoskeskuksia, led-valoja (paitsi Buddha-patsaita koristamassa), kaupustelijoita ja myös baarit loistavat poissaolollaan. Paikallinen pukeutuminen vaikuttaa aluksi huvittavalta, mutta pian siihen tottuu ja täällä olisi suotavaa turistinkin pukeutua hieman peittävämmin kuin Thaimaan aurinkorannoilla. Paikalliset miehetkin käyttävät hameelta näyttävää kangaskaitaletta, longyia, siihen pukeutuvat niin mopokuskit kuin bisnesmiehetkin. Naiset ja lapset koristelevat naamansa vaaleankeltaisella thanakha-tahnalla. Ja kaikki pureskelevat betelillä hampaansa punaiseksi (betelin pureskelu näkyy myös kaduissa punaisina sylkyläiskinä). Mekin kokeilimme tätä ihmelehteä, mutta meille vaikutuksena oli lähinnä halu pestä hampaat mahdollisimman pian.

Mandalay ei kaikesta tästä uudesta (tai vanhasta) ja ihmeellisestä huolimatta ollut kuitenkaan kaupunkina sellainen että olisimme viihtyneet siellä paria päivää pidempään. Täällä lämpötila kipusi päivällä jopa 40 asteeseen, joten olo oli välillä hieman tukala. Iltaisin kaupungin kadut hiljenivät jo yhdeksän aikoihin ja katuvaloja oli hyvin niukasti, joten taskulamppu oli tarpeellinen pimeän aikaan liikkuessa. Me kiertelimme kaupunkia kävellen ja kävimme riksakyydillä ihastelemassa auringonlaskua näköalapaikalla, joka osoittautuikin paikallisten asuinalueeksi joen varrella. Kiipesimme myös lukemattomat portaat Mandalay Hillin pagodalle, josta näki koko kaupungin.

Myanmarissa pagodoja löytyy joka nurkalta

Myanmarin paras ruoka löytyy tästä katukojusta Mandalayssa - beef curry maistuu ihan karjalanpaistille

paikalliset suhtautuvat valokuvaukseen hyvinkin eri tavoin: jotkut pelkäävät kameraa ja toiset taas oikein pyytävät päästä kuvaan

Mandalay Hill

Mandalay Hill

joenvarren asutusta

joenvarren asutusta

nämä traktoriautot ovat yleinen näky Myanmarissa

Koh Phayam

20. - 27. 2.

Noin puolentoista tunnin venematkan päässä pikku-Changilta sijaitsee seuraava kohteemme, jossa on hieman enemmän turisteja, mutta joka on silti todella rauhallinen paikka. Phayamillekin menimme moikkaamaan kavereita ja aika kului todella nopeasti. Ei tullut harrastettua sen suurempia aktiviteetteja; auringonottoa, beachin peluuta ja hieman surffauksen alkeita. Parina iltana kävimme kuuntelemassa saarella olevista turisteista koottujen livebändien musisointia.

Ao Yai -ranta

ajopuusta rakennettu Hippy Bar

auringonlasku Ao Yailla

pikku-Chang

14. - 19. 2. Koh Chang

Pikku-Changia ei pidä sekoittaa samannimiseen isompaan saareen Siaminlahdella. Tämä Andamaanienmeren puolella sijaitseva pieni saari on yksi niitä ”salaisia” paratiisikohteita joista ei pitäisi kertoa kenellekään.

Meille molemmat Chang-saaret olivat tuttuja edelliseltä Thaimaan reissulta pari vuotta sitten ja halusimme palata pienemmälle katsastamaan oliko meininki muuttunut miten tässä ajassa. Päärannalle oli tullut muutamia bungaloweja lisää ja taisi jostain resortista löytyä jo nettimahdollisuuskin, mutta onneksi tunnelma oli yhtä rento ja rauhallinen kuin ennenkin. Ja meidän lempipaikkamme ihaninen omistajineen saaren pohjoisosassa oli säilynyt tismalleen samanlaisena. Onneksi saimme vielä saman bungankin.

Pikku-Changilla ei ole käytännössä mitään muuta tekemistä kuin rentoutuminen, eli kannattaa ottaa hyvä kirja mukaan riippumattoon. Saaren ehtii kävellä ympäri päivässä ja kävely tai venekyyti onkin täällä ainoat tavat päästä paikasta toiseen. Saarelle on tehty muutamia hiekkateitä, mutta autoja ei ole ja mopojakin vain muutamilla paikallisilla. Päärannalle (johon oli siis meidän bungalta kävellen matkaa noin 45 minuuttia) oli muuten ilmestynyt yksi sukellus-firmakin, mutta paikka näytti hyvin hiljaiselta. Pikku-Changin lähivedet eivät ole missään nimessä Thaimaan parhaita sukellukseen tai snorklaukseen.

Jos haluaa irtautua kaikesta maailman pahasta, on pienempi Koh Chang juuri oikea paikka siihen. Puhelimeen saa kenttää vain kipuamalla mahdollisimman korkealle ja sähkötkin toimivat generaattorilla yleensä vain illalla kuudesta kymmeneen. Täällä voi rauhassa keskittyä mietiskelemään mitä tänään söisi ja kävisikö uimassa vai menisikö riippumattoon.

siellä piilossa on meidänkin mökki

sarvinokkalintuja näkee runsaasti varsinkin saaren pohjoisosassa

Koh Tao

10. - 12. 2.

Phanganin jälkeen siirryttiin pienemmälle naapurisaarelle Koh Taolle joka on sukellusharrastuksen aloittelijoiden lempipaikkoja. Hinnat ovat kuulemamme mukaan Aasian halvimpia ja sukelluskouluja löytyy joka nurkalta. Itse emme kuitenkaan rohkaistuneet vielä sukeltamaan vaan tyydyimme snorklaamaan. Maisemat olivat myös täällä aivan huikeat. Saarella on muutama hieno näköalapaikka, jotka ehdimme hyvin käydä parissa päivässä katsastamassa. Kavereiden suosittelemana löysimme hienon majapaikan jossa oli todella hyvät näköalat ja loistava omistaja.

näköala meidän majapaikasta

näköalapaikoille piti joskus vähän kiivetä..

..mutta oli se sen arvoista

rantataidetta